Näin vuoden lopussa voisimme palata vielä hetkeksi
lokakuisiin Jurvan kirjaston 140-vuotisjuhlan tunnelmiin.
pihlajankevari
31.12.2014
15.12.2014
Mitä luettavaksi, jos tavallinen kirja ei sovi?
Tavallisen painetun kirjan lukeminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Eri tavoin lukemisesteisiä löytyy kaikista ikäryhmistä. Lukeminen voi olla vaikeaa esimerkiksi heikentyneen näön, lukihäiriön, keskittymishäiriön tai muistisairauden vuoksi.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kirjoista ja tarinoista nauttiminen olisi mahdollista. Kirjasto on perinteisesti palvellut lukemisesteisiä asiakkaitaan mm. isotekstisillä- ja selkokirjoilla sekä äänikirjoilla. Valtion erikoiskirjasto Celia tuottaa aineistoja nimenomaan lukemisesteisten käyttöön. Nyt Celian palvelut ovat entistä paremmin saavutettavissa myös yleisten kirjastojen kautta.
Kurikan kirjasto on mukana Kirjasto kaikille -projektissa, jonka myötä Celian asiakkuus on mahdollista saada omassa kirjastossa asioimalla. Äänikirjoja voi kuunnella esim. millä tahansa tietokoneella jossa on internet-yhteys. Kurikan kirjastossa on myös pieni valikoima Celian äänikirjoja cd-rom-levyinä. Celian palvelut on tarkoitettu lukemisesteisille, mutta lääkärin tai terveydenhuollon todistusta ei niiden käyttöön tarvita oman kirjaston kautta asioidessa.
Celian valikoimista löytyy 40 000 äänikirjaa, joten mieleistä kuunneltavaa löytyy varmasti jokaiselle. Ota yhteyttä kirjastoosi, niin pohditaan yhdessä miten sinulle tai läheisellesi löytyy sopivin tapa lukea tai kuunnella kirjaa.
Yhteystiedot:
Kurikan kaupunginkirjasto
Paula Rönni
puh. 06-451 3635
sähköposti muodossa: etunimi.sukunimi@kurikka.fi
-Paula R
Kirjasto kaikille -sivusto
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kirjoista ja tarinoista nauttiminen olisi mahdollista. Kirjasto on perinteisesti palvellut lukemisesteisiä asiakkaitaan mm. isotekstisillä- ja selkokirjoilla sekä äänikirjoilla. Valtion erikoiskirjasto Celia tuottaa aineistoja nimenomaan lukemisesteisten käyttöön. Nyt Celian palvelut ovat entistä paremmin saavutettavissa myös yleisten kirjastojen kautta.
Kurikan kirjasto on mukana Kirjasto kaikille -projektissa, jonka myötä Celian asiakkuus on mahdollista saada omassa kirjastossa asioimalla. Äänikirjoja voi kuunnella esim. millä tahansa tietokoneella jossa on internet-yhteys. Kurikan kirjastossa on myös pieni valikoima Celian äänikirjoja cd-rom-levyinä. Celian palvelut on tarkoitettu lukemisesteisille, mutta lääkärin tai terveydenhuollon todistusta ei niiden käyttöön tarvita oman kirjaston kautta asioidessa.
Celian valikoimista löytyy 40 000 äänikirjaa, joten mieleistä kuunneltavaa löytyy varmasti jokaiselle. Ota yhteyttä kirjastoosi, niin pohditaan yhdessä miten sinulle tai läheisellesi löytyy sopivin tapa lukea tai kuunnella kirjaa.
Yhteystiedot:
Kurikan kaupunginkirjasto
Paula Rönni
puh. 06-451 3635
sähköposti muodossa: etunimi.sukunimi@kurikka.fi
-Paula R
Kirjasto kaikille -sivusto
11.12.2014
Nukketeatteria Kissa Killin tapaan
”Joulun alla tapahtuu salaperäisiä asioita. Torilla kuusten keskellä kummittelee Joulunhenki, jota Killi ei saa kiinni edes juoksemalla…”
Näillä sanoilla alkoi nukketeatteriesitys Kissa Killi ja joulukummitus.
Kurikan kaupunginkirjastosta otettiin meihin yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä nukketeatterin saralla. Niinpä Päivi (allekirjoittanut) ja Minna Jalasjärven kunnankirjastosta sekä Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, päätimme yhdistää voimamme. Mukaan tuli myös Kurikan varhaiskasvatuksen puolelta Satumumma Aila. Päätimme ideoida yhteisen projektin, jolle haettaisiin hankerahoitusta Elyltä.
Vuoden 2013 keväällä tuli päätös nukketeatteri rahoituksesta, olimme saaneet 2000 €. Toiminta oli tarkoitus jaksottaa vuosille 2013 ja 2014. Rahoitus meni suunnitteluun, toteutukseen mm. nukkejen ja materiaalien hankintaan sekä matkakuluihin.
Ensimmäinen yhteinen kokoontuminen oli Kurikassa Satumumman kivassa kamarissa. Siellä mietiskeltiin kuumeisesti minkä tyylisen näytelmän esittäisimme. Päädyimme joulunäytelmään. Muutamasta vaihtoehdosta valitsimme Tuula Korolaisen kirjan Kissa Killi ja joulukummitus. Seuraavaksi mietimme, mikä olisi meidän kohdeyleisö sekä näytelmän kesto. Kohdeyleisöksi ajattelimme alle kouluikäisiä lapsia ja näytelmä saisi kestää korkeintaan puolisen tuntia. Mutta näistä asioita voitaisiin kyllä joustaa, jos tilanne niin vaatisi. Runsaudenpulaa aiheuttivat paikat, joissa voisimme esiintyä, sillä oli kirjastoja, päiväkoteja, perhepäivähoitajien kokoontumispaikkoja ja ryhmiksiä. Alue, jossa esiintyisimme, oli Jalasjärvi – Jurva – Kurikka.
Kirjailija Tuula Korolaiselta Piia kysyi lupaa, että saisimme esittää tämän kirjan tekstiä nukketeatteri versiona. Saimmehan me luvan. Sovittiin, että Satumumma Aila tekisi kirjasta mukaelman, joka sopisi esitettäväksi nukketeatterinäytelmänä. Sähköpostit viuhuivat edestakaisin Jalasjärven ja Kurikan välillä ja lopuksi Kissa Killi ja joulukummitus oli syntynyt näyttämölle.
Seuraava kokoontuminen oli heinäkuussa Jalasjärven kirjastossa. Päätimme mennä kellarin hämärään. Siellä mielikuvitus pääsee parhaiten valloilleen. Mietimme millaisia nukkeja rooleihin tarvittaisiin. Mistä nuket hankittaisiin, tehtäisiinkö niille vaatteita ja entäs muu rekvisiitta, esim. kinkku, ritarimiekka, joulukuusi ym…Ja tietenkin sermi ja siihen tulevat kankaat, jotka Aila ompeli.
Syksyllä, kun olimme viettäneet kesälomamme, kokoonnuimme Piian viihtyisään työhuoneeseen Kurikan kirjastoon. Näytelmän roolit olimme jo jakaneet kunkin mieltymyksen mukaisesti. Minna oli kertoja, Aila oli Kissa Killi, Piia oli Äiti ja Isä ja Päivi oli Possu ja Tonttu. Aloitimme ensin puheharjoituksilla ja pikkuhiljaa siirryimme sermin taakse nuket mukanamme. Syksyn aikana rupesivat kaikki tarvittavat nuket, kankaat ja kaikki muut tavarat olemaan kasassa.
Harjoitellessa sattui kaikenlaista ja naurua riitti. Joku sanoi väärät repliikit väärään aikaan tai kerta kaikkiaan unohti mitä piti sanoa. Esittäjä eteni nopeammin kuin kertoja, esimerkiksi nauroi väärässä kohdassa. Nuket oli sijoiteltu niin että toinen oli toisensa tiellä, halaus ei onnistunut, paitsi väärän roolihenkilön kanssa. Ja hupsista, esittäjä sattuikin puhumaan liian kimeällä äänellä, vaikka vuorossa olisi ollut möreämpi ääni. Vaikeuksia tuotti, jos joku rekvisiitan osa sattui putoamaan, esimerkiksi joulupallo, joka vieri ja vieri katsomon puolelle esittäjän ulottumattomiin….
Mikäli nukketeatteriin otetaan musiikkia mukaan, on hyvä olla varmat sormet, kun painelet soittimen nappuloita. Kaikki on okei mutta jos sormesi lipsahtaa pari kertaa liikaa, niin saattaa siitä kehkeytyä pieni fiasko. Nimittäin, kun halusimme reippaan Tonttuparaati- kappaleen soivan, saatoit painaa useamman kerran kun oli tarkoitus, ja yhtäkkiä alkoi soida aivan eri kappale, joka ei sopinut alkuunkaan nukketeatterin juoneen. No onneksi Minnalla oli varmat sormet esityksissä. Mutta näistä kaikista asioista otimme opiksemme. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, niin ainakin toivoimme!
Nukketeatterinäytelmää harjoitellessa ja esittäessä teimme sen huomion, että se hioutui ja välillä muutti muotoaan mitä kauemmin sitä esitettiin. Harjoituksia jatkettiin omien töiden ohella ja ehkä haastavinta oli saada aikataulutus sopimaan näiden eri työpaikkojen ja työtehtävien välillä. Mutta se onnistui.
Niin meille koetti jännittävä päivä, ensi-ilta, joka pidettiin Kurikan kaupunginkirjastossa marraskuun lopulla. Lapsia kerääntyi huikeat 125 kpl ja lisäksi vielä aikuiset. Siitä esitykset sitten jatkuivat Jurvan kirjastoon. Sieltä Nikkarin Pihan päiväkotiin, jonne tulivat myös Sarvijoen päiväkoti. Nikkarinpihan päiväkodissa eräs neljävuotias poika oli tuumannut: ”Se possu oli kiva, minun täytyy kertoa siitä äidille”.
Seuraavaksi esiinnyimme Jalasjärven kirjastossa ryhmiksille ja Tenavatien päiväkodille. Esiinnyimme myös Kurikan Varpahaiskylän Salonkylän päiväkodissa, Miedon päiväkodissa, Kurikan työväentalolla sekä Kankaan päiväkodissa.
Viimeiset esitykset pidimme Jalasjärvellä hieman ennen joulua. Ensin esiinnyimme Jokipiin päiväkodissa, jossa oli myös mukana Sateliittiryhmä Kranni. Lopuksi oli avoin esitys kaikille halukkaille katsojille Jalasjärven kirjastossa. Kirjastoon tuli katsojia 91 kpl. Joulupukki oli myös ehtinyt Korvatunturilta kahteen viimeiseen esitykseen. Kissa Killi ja joulukummitus nukketeatteria kävi katsomassa yhteensä 634 henkeä.
”Olipa kerran pikkuinen kissa, tai aika iso kissa, jonka nimi oli Killi…” Näillä sanoilla alkoi nukketeatterimme vuonna 2014. Kissa Killi sai nyt jatkoa esityksellä ”Kissa Killin kiukkupäivä”. Nukkeja näytelmässä oli nyt viimevuotista enemmän. Se kieltämättä antoi haastetta esityksiin.
Esittäjäkaarti sermin takana oli Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, Minna ja Päivi Jalasjärven kunnankirjastosta. Syksyllä aloimme taas harjoitella, joskin harjoituskertoja kertyi vähemmän kuin edellisen vuoden esityksessä. Minna oli Kissa Killin esittäjä sekä apina. Piia oli kertoja, äiti, pupu sekä linnut Into ja Unto. Päivi oli Possu, Tonttu, Vilppu, konstaapeli Harjanen, valmentaja ja pupuvauva. Hienon sermikankaan meille ompeli Aila.
Tänä vuonna päätimme pitää kaikki esitykset Jalasjärven, Jurvan, ja Kurikan kirjastoissa. Syynä olivat kustannukset, sillä hankerahatkin jossain vaiheessa alkoivat loppua.
”Kissa Killin kiukkupäivän” ensi-ilta oli tällä kertaa Jurvan kirjastossa 20.10.2014. Kirjastoon tuli yli 80 lasta ja vielä aikuiset lisäksi eli pääsimme 100 henkeen. Se oli hieno määrä katsojia. Lapset ja aikuiset nauttivat kovasti esityksestä. Eräs 3-vuotias pikkutyttö oli päättänyt myös esittää sorminukeilla Kissa Killiä äidilleen.
Seuraavat kolme esitystä olivat Jalasjärven kirjastossa keskiviikkona. Aamu alkoi Päivillä ja Minnalla hyllyjen siirroilla, patjojen kantamisella sekä sermin pystyttämisellä. Ensimmäiseen esitykseen saapuivat Metsäpolun, Pihapolun ja Tähtipolun ryhmikset. Lisäksi esiopetuksen puolelta saapuivat Kerttulan, Pilvilinnan ja Satusillan ryhmät. Seuraavaan esitykseen saapuivat Tenavatien- ja Jokipiin päiväkodit. Sekä Sateliittiryhmä Kranni ja Varahoitoryhmis Kranni. Lapset eläytyivät kovasti Kissan Killin tempauksiin, naurua ja huudahduksia riitti. Myös Unto ja Into lintujen keskustelu sai lapset innostumaan sekä Possu sai lapset nauramaan.
Eräs poika esikoulusta kävi sanomassa: ”Minä haluaisin tulla katsomaan tämän vielä uudestaan”.
Viimeinen esitys oli kaikille avoin. Tämä esitys veti myös yllättävän hyvin väkeä. Se oli iloinen asia meille esittäjille. Nukketeatteria katsomaan saapuivat niin nuoret perheet lapsineen kuin isovanhemmat lapsen lapsineen. Muutamat pienet katsojat olivat tulleet naapurikunnistakin esitystä katsomaan.
Jalasjärven kirjaston kolmessa esityksessä oli yhteensä 263 katsojaa. Eli koko hankkeen katsojamäärä hipoo 1000 katsojaa tällä hetkellä. Ja vielä aiomme esittää Kurikan kirjastolla yhden esityksen.
Tämä työ jos mikään on palkitsevaa. On ihana katsoa lasten onnellisiin kasvoihin kun he ovat saaneet kosketuksen nukketeatterin maailmaan.
Päivi Samppala
(juttu on julkaistu Jalasjärven joulussa 2014)
Näillä sanoilla alkoi nukketeatteriesitys Kissa Killi ja joulukummitus.
Kurikan kaupunginkirjastosta otettiin meihin yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä nukketeatterin saralla. Niinpä Päivi (allekirjoittanut) ja Minna Jalasjärven kunnankirjastosta sekä Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, päätimme yhdistää voimamme. Mukaan tuli myös Kurikan varhaiskasvatuksen puolelta Satumumma Aila. Päätimme ideoida yhteisen projektin, jolle haettaisiin hankerahoitusta Elyltä.
Vuoden 2013 keväällä tuli päätös nukketeatteri rahoituksesta, olimme saaneet 2000 €. Toiminta oli tarkoitus jaksottaa vuosille 2013 ja 2014. Rahoitus meni suunnitteluun, toteutukseen mm. nukkejen ja materiaalien hankintaan sekä matkakuluihin.
Ensimmäinen yhteinen kokoontuminen oli Kurikassa Satumumman kivassa kamarissa. Siellä mietiskeltiin kuumeisesti minkä tyylisen näytelmän esittäisimme. Päädyimme joulunäytelmään. Muutamasta vaihtoehdosta valitsimme Tuula Korolaisen kirjan Kissa Killi ja joulukummitus. Seuraavaksi mietimme, mikä olisi meidän kohdeyleisö sekä näytelmän kesto. Kohdeyleisöksi ajattelimme alle kouluikäisiä lapsia ja näytelmä saisi kestää korkeintaan puolisen tuntia. Mutta näistä asioita voitaisiin kyllä joustaa, jos tilanne niin vaatisi. Runsaudenpulaa aiheuttivat paikat, joissa voisimme esiintyä, sillä oli kirjastoja, päiväkoteja, perhepäivähoitajien kokoontumispaikkoja ja ryhmiksiä. Alue, jossa esiintyisimme, oli Jalasjärvi – Jurva – Kurikka.
Kirjailija Tuula Korolaiselta Piia kysyi lupaa, että saisimme esittää tämän kirjan tekstiä nukketeatteri versiona. Saimmehan me luvan. Sovittiin, että Satumumma Aila tekisi kirjasta mukaelman, joka sopisi esitettäväksi nukketeatterinäytelmänä. Sähköpostit viuhuivat edestakaisin Jalasjärven ja Kurikan välillä ja lopuksi Kissa Killi ja joulukummitus oli syntynyt näyttämölle.
Seuraava kokoontuminen oli heinäkuussa Jalasjärven kirjastossa. Päätimme mennä kellarin hämärään. Siellä mielikuvitus pääsee parhaiten valloilleen. Mietimme millaisia nukkeja rooleihin tarvittaisiin. Mistä nuket hankittaisiin, tehtäisiinkö niille vaatteita ja entäs muu rekvisiitta, esim. kinkku, ritarimiekka, joulukuusi ym…Ja tietenkin sermi ja siihen tulevat kankaat, jotka Aila ompeli.
Syksyllä, kun olimme viettäneet kesälomamme, kokoonnuimme Piian viihtyisään työhuoneeseen Kurikan kirjastoon. Näytelmän roolit olimme jo jakaneet kunkin mieltymyksen mukaisesti. Minna oli kertoja, Aila oli Kissa Killi, Piia oli Äiti ja Isä ja Päivi oli Possu ja Tonttu. Aloitimme ensin puheharjoituksilla ja pikkuhiljaa siirryimme sermin taakse nuket mukanamme. Syksyn aikana rupesivat kaikki tarvittavat nuket, kankaat ja kaikki muut tavarat olemaan kasassa.
Harjoitellessa sattui kaikenlaista ja naurua riitti. Joku sanoi väärät repliikit väärään aikaan tai kerta kaikkiaan unohti mitä piti sanoa. Esittäjä eteni nopeammin kuin kertoja, esimerkiksi nauroi väärässä kohdassa. Nuket oli sijoiteltu niin että toinen oli toisensa tiellä, halaus ei onnistunut, paitsi väärän roolihenkilön kanssa. Ja hupsista, esittäjä sattuikin puhumaan liian kimeällä äänellä, vaikka vuorossa olisi ollut möreämpi ääni. Vaikeuksia tuotti, jos joku rekvisiitan osa sattui putoamaan, esimerkiksi joulupallo, joka vieri ja vieri katsomon puolelle esittäjän ulottumattomiin….
Mikäli nukketeatteriin otetaan musiikkia mukaan, on hyvä olla varmat sormet, kun painelet soittimen nappuloita. Kaikki on okei mutta jos sormesi lipsahtaa pari kertaa liikaa, niin saattaa siitä kehkeytyä pieni fiasko. Nimittäin, kun halusimme reippaan Tonttuparaati- kappaleen soivan, saatoit painaa useamman kerran kun oli tarkoitus, ja yhtäkkiä alkoi soida aivan eri kappale, joka ei sopinut alkuunkaan nukketeatterin juoneen. No onneksi Minnalla oli varmat sormet esityksissä. Mutta näistä kaikista asioista otimme opiksemme. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, niin ainakin toivoimme!
Nukketeatterinäytelmää harjoitellessa ja esittäessä teimme sen huomion, että se hioutui ja välillä muutti muotoaan mitä kauemmin sitä esitettiin. Harjoituksia jatkettiin omien töiden ohella ja ehkä haastavinta oli saada aikataulutus sopimaan näiden eri työpaikkojen ja työtehtävien välillä. Mutta se onnistui.
Niin meille koetti jännittävä päivä, ensi-ilta, joka pidettiin Kurikan kaupunginkirjastossa marraskuun lopulla. Lapsia kerääntyi huikeat 125 kpl ja lisäksi vielä aikuiset. Siitä esitykset sitten jatkuivat Jurvan kirjastoon. Sieltä Nikkarin Pihan päiväkotiin, jonne tulivat myös Sarvijoen päiväkoti. Nikkarinpihan päiväkodissa eräs neljävuotias poika oli tuumannut: ”Se possu oli kiva, minun täytyy kertoa siitä äidille”.
Seuraavaksi esiinnyimme Jalasjärven kirjastossa ryhmiksille ja Tenavatien päiväkodille. Esiinnyimme myös Kurikan Varpahaiskylän Salonkylän päiväkodissa, Miedon päiväkodissa, Kurikan työväentalolla sekä Kankaan päiväkodissa.
Viimeiset esitykset pidimme Jalasjärvellä hieman ennen joulua. Ensin esiinnyimme Jokipiin päiväkodissa, jossa oli myös mukana Sateliittiryhmä Kranni. Lopuksi oli avoin esitys kaikille halukkaille katsojille Jalasjärven kirjastossa. Kirjastoon tuli katsojia 91 kpl. Joulupukki oli myös ehtinyt Korvatunturilta kahteen viimeiseen esitykseen. Kissa Killi ja joulukummitus nukketeatteria kävi katsomassa yhteensä 634 henkeä.
”Olipa kerran pikkuinen kissa, tai aika iso kissa, jonka nimi oli Killi…” Näillä sanoilla alkoi nukketeatterimme vuonna 2014. Kissa Killi sai nyt jatkoa esityksellä ”Kissa Killin kiukkupäivä”. Nukkeja näytelmässä oli nyt viimevuotista enemmän. Se kieltämättä antoi haastetta esityksiin.
Esittäjäkaarti sermin takana oli Piia Kurikan kaupunginkirjastosta, Minna ja Päivi Jalasjärven kunnankirjastosta. Syksyllä aloimme taas harjoitella, joskin harjoituskertoja kertyi vähemmän kuin edellisen vuoden esityksessä. Minna oli Kissa Killin esittäjä sekä apina. Piia oli kertoja, äiti, pupu sekä linnut Into ja Unto. Päivi oli Possu, Tonttu, Vilppu, konstaapeli Harjanen, valmentaja ja pupuvauva. Hienon sermikankaan meille ompeli Aila.
Tänä vuonna päätimme pitää kaikki esitykset Jalasjärven, Jurvan, ja Kurikan kirjastoissa. Syynä olivat kustannukset, sillä hankerahatkin jossain vaiheessa alkoivat loppua.
”Kissa Killin kiukkupäivän” ensi-ilta oli tällä kertaa Jurvan kirjastossa 20.10.2014. Kirjastoon tuli yli 80 lasta ja vielä aikuiset lisäksi eli pääsimme 100 henkeen. Se oli hieno määrä katsojia. Lapset ja aikuiset nauttivat kovasti esityksestä. Eräs 3-vuotias pikkutyttö oli päättänyt myös esittää sorminukeilla Kissa Killiä äidilleen.
Seuraavat kolme esitystä olivat Jalasjärven kirjastossa keskiviikkona. Aamu alkoi Päivillä ja Minnalla hyllyjen siirroilla, patjojen kantamisella sekä sermin pystyttämisellä. Ensimmäiseen esitykseen saapuivat Metsäpolun, Pihapolun ja Tähtipolun ryhmikset. Lisäksi esiopetuksen puolelta saapuivat Kerttulan, Pilvilinnan ja Satusillan ryhmät. Seuraavaan esitykseen saapuivat Tenavatien- ja Jokipiin päiväkodit. Sekä Sateliittiryhmä Kranni ja Varahoitoryhmis Kranni. Lapset eläytyivät kovasti Kissan Killin tempauksiin, naurua ja huudahduksia riitti. Myös Unto ja Into lintujen keskustelu sai lapset innostumaan sekä Possu sai lapset nauramaan.
Eräs poika esikoulusta kävi sanomassa: ”Minä haluaisin tulla katsomaan tämän vielä uudestaan”.
Viimeinen esitys oli kaikille avoin. Tämä esitys veti myös yllättävän hyvin väkeä. Se oli iloinen asia meille esittäjille. Nukketeatteria katsomaan saapuivat niin nuoret perheet lapsineen kuin isovanhemmat lapsen lapsineen. Muutamat pienet katsojat olivat tulleet naapurikunnistakin esitystä katsomaan.
Jalasjärven kirjaston kolmessa esityksessä oli yhteensä 263 katsojaa. Eli koko hankkeen katsojamäärä hipoo 1000 katsojaa tällä hetkellä. Ja vielä aiomme esittää Kurikan kirjastolla yhden esityksen.
Tämä työ jos mikään on palkitsevaa. On ihana katsoa lasten onnellisiin kasvoihin kun he ovat saaneet kosketuksen nukketeatterin maailmaan.
Päivi Samppala
(juttu on julkaistu Jalasjärven joulussa 2014)
8.12.2014
Vielä ehtii jouluksi
Hyvää joulumieltä kaikille
T. Heli
12.11.2014
Pelipäivänä pelataan lautapelejä ja rallataan konsoleilla
Tulevana lauantaina vietetään valtakunnallista pelipäivää.
Kurikan kirjastossa pääset pelailemaan perinteisiä lautapelejä, konsolipelejä sekä tietokonepelejä. Edellisenä pelipäivänä pystyi haastamaan kaverin kilpasille ja voittajalle oli makea palkinto odottamassa. Tällä kertaa haasteita otetaan vastaan myös. Mikäli kaverisi ei ole valmis haasteeseen niin voit esittää sen myös virkailijalle. Varoituksen sanana kuitenkin se, että me olemme treenanneet koko kesän. Saatamme siis jopa voittaa.
Ovat avautuvat klo 10 ja pelikoneet laitetaan kiinni klo 16.
Tervetuloa pelailemaan ja viihtymään kirjastoon
Tervetuloa pelailemaan ja viihtymään kirjastoon
Terveisin
Minna ja Timo
Minna ja Timo
-TimoN-
6.11.2014
Ihminen ei elä yksinomaan kirjoista
Esa Antero Savola piti Jurvan kirjaston 140-vuotismerkkipäivänä puheen, jonka hänen luvallaan julkaisemme tässä.
Tätä ”asiakkaan puheenvuoroa” miettiessäni pohdin moneen kertaan suhdettani kirjastoihin ja – kirjoihin. Vaikka ensimmäistä kosketustani kirjaan en muistakaan, muistan hyvin ensimmäisen käyntini kirjastossa. Joudun kuitenkin aloittamaan hieman kauempaa, joten pyydän – kärsivällisyyttä.
En tule kodista, joka oli täynnä kirjoja. Vanhempani eivät paljon lukeneet, eikä oman huoneeni ensimmäinen kalustekaan ollut kirjahylly. En myöskään kuulu niihin, jotka kouluun mennessään jo osasivat sujuvasti lukea. Muistankin piinallisen tarkasti sen, miten Vähäheikkilän kansakoulun toisessa kerroksessa, etupenkissä istuen, opin lukemaan.
Minä tavasin. Siitä se alkoi. Meidän seudullamme ei ollut sivukirjastoa. Ei hätää. Turussa kiersi Aittalan Kalle ja 35 litraa sadalla kilometrillä kuluttava Ford Thames Trader. Se puuskutti lähiöstä toiseen ja oli Suomen ensimmäinen oikea kirjastoauto. Seitsemän metriä pitkä ja sinikylkinen, sisällä yli 1 500 kirjaa. Heti kun se pysähtyi, hymyili ovensuussa sydämellinen Wigrenin Terttu, jonka sanottiin osaavan kaikkea – jopa ruotsiakin. Alimmalta hyllyltä, kun hyvä onni osui kohdalle, löysin Yksisarvisen salaisuuden tai Tuhatkaunon tapauksen.
Sitten sain oman polkupyörän, ja kotoa luvan käydä yksin pääkirjastossa. Joki piti ylittää Aurasillalta, mutta sitä ennen oli jo pitänyt polkea Kaupunginsairaalan valtavan puiston halki. Kirjaston oli lahjoittanut tupakkakuningas Fredric von Rettig sillä ehdolla, että siitä tehtäisiin Tukholman ritarihuoneen tarkka kopio. Niin tapahtuikin, ja oli siinä pienelle pojalle juhlalliset, aateliset puitteet selailla Tintin seikkailuja.
Turku kasvoi, pojat kasvoivat, oli aika lähteä maailmalle. Opittuani lukemaan, piti vielä oppia opiskelemaankin. Bergenin yliopiston kirjastossa tuskauduin, kun en löytänytkään Georg Johannesenia, mistä luennolla oli puhuttu. Om den norske tenkemåten, jossa kirjailija tekee selvää norjalaisten ajattelutavasta, sarkastiseen ja norjalaisille niin epätyypilliseen itsekriittiseen sävyyn, puuttui hyllystä. — Olen pahoillani, tiskin takana istunut Hilde (jonka sukunimeä en enää muista) sanoi neuvoen patikoimaan itsensä Johannesenin pakeille, siitä samasta paikasta.
Löysinkin hänet työhuoneestaan yliopistolta, ja kerroin terveisiä Hildeltä. Esitettyäni asiani huomasin olevani kuulustelussa, joka sivusi retoriikan surkeaa nykytilaa, Vienamin sotaa ja – suomalaisia. Taisin selvitä tentistä, koskapa lopulta sain ostaa kirjan. Myöhemmin kuulin, että kirjastokin oli saanut oman kappaleensa.
Johannesenin kuoleman jälkeen Om den norske tenkemåten valittiin Norjan sodanjälkeisen ajan tärkeimmäksi (minun mielestäni: ainakin vaikeimmin saatavaksi) teokseksi, vaikka perusteluissa samalla todettiinkin, että harva sitä kuitenkaan oli lukenut.
Aikanaan tuli halu taas palata kotimaahan. Jurvan kirjaston oven taisin avata samalla viikolla kun muuttokuormakin oli purettu. Asuimme tuolloin tässä kirjaston takana olevassa kerrostalossa.
Norjassa meille oli syntynyt tyttö, Annika. Jurvassa hän aloitti koulunsa mutta eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin, oli Annika poissa. Minä hätäännyin, kunnes keksin keittiön pöydältä huterilla kirjaimilla kirjoitetun viestin. Se oli seuraavanlainen: ”HEI! MÄ OLLEN KIRJASTOSSA. EI HÄTÄÄ SILLÄ MULLA ON AVAIN MUKNA JA MULLA ON SEKÄ KIRJASTOKORTTI!”
Hyvin erikoisen lokeron on muistoistani vallannut myös Kurikan pääkirjasto. Sen hyllyrivistiön väleissä nimittäin kirjoitin opettajakorkeakouluun tekemäni opinnäytetyön lähes kokonaisuudessaan. Tämä kaikki tapahtui, toisin kuin voisi kuvitella, hyvin kivuttomasti. Sillä välin kun Annika kävi Monnarilla tiheästi harkoissaan, minä kulutin aikaani naputtelemalla opinnäytettäni. Lähdekirjallisuus oli käden ulottuvilla, kunhan vain sijoittui oikeiden hyllyjen läheisyyteen. Voin
liioittelematta sanoa, että edistyin paljon paremmin mihin olisin kotona kyennyt. Mutkaton ja mukava ilmapiiri heijastui uskoakseni työhönikin, koska se valittiin Jyväskylän opettajakorkekoulun vuoden opinnäytetyöksi, juhlallisin menoin. Kiitos tästä siis Kurikan kirjastolle!
Ajattelette varmaankin, että nyt olen turvallisesti kotona. Että seikkailun päivät ovat ohitse, etten enää vuodata tuskan, ilon tai jännityksen kyyneleitä. Olette väärässä. Vasta viime viikolla kyhjötin Raatten tiellä ruumiskasojen takana, sihdaten veli venäläistä silmien väliin: kirjan löysin uutuuksien telineestä. Viime kesänä taas osallistuin Sahalinin väestönlaskentaan, Anton Tšehovin selkärepusta ulos vilkuillen. Vähän sen jälkeen puksutin Paikallisjunalla Patagoniaan Paul Thoreuxin kanssa samassa compartementissa: tämäkin matkakuvaus löytyi Tšehovin tapaan poistohyllystä 20 sentin hintaan. Takahuoneen varaston alimmalta hyllyltä olen löytänyt Alexander Dumas’n Monte Criston Kreivin, ja sukeltanut poikavuosieni innolla taas Ifin vankilan syövereihin, mistä pudonnut säkkiin ommeltuna mustien vesien pyörteisiin ja – lopulta vapautuneena pulpahtanut pintaan, julmat koston mietteet mielessäni. Eilen ennen nukkumaan menoa kävin Jules Vernen mukana Matkalla kuuhun ja takaisin – kirja tuli kaukolainana jostakin lähes yhtä kaukaa. Tänä iltanakin aion vielä väitellä Tommy Olavi Tabermanin kanssa rakkauden olemuksesta siihen asti, kun vain silmäni pysyvät auki. Kaiken tämän, kuten tietenkin arvasittekin, olen löytänyt kirjankansien välistä. Olen tavannut kuuluisuuksia, niin neroja kuin psykopaattejakin, keksittyjä kuin todellisia. Sopinut salaisista tapaamisista kotona, lukusaleissa, luentosaleissa, kahviloissa, odotushuoneissa, metrossa, lentokoneissa. Puhunut saksalaisten, tšekkien, kiinalaisten, kurdien, inuitiittien ja sukupuuttoon kuolleiden intiaanien kanssa, ilman minkäänlaista kielitaitoa. Pelännyt sotaa, ebolaa, hirmuliskoja, tappajahaita ja neuvostoliittolaisia sukellusveneitä, joiden potkurit hyrisevät niin hiljaa, ettei niitä voi kuulla. Nähnyt ydinsodan syttyvän, ihmissuvun katoavan ja syntyvän uudelleen apinoina planeetalla, joka saattaa olla omamme. Mitä muuta enää voisin sanoa?
Päätän tämän asiakkaan puheenvuoroni Jörn Donneria mukaillen: Lukeminen kannattaa aina, vaikka onhan elämässä tietysti paljon muutakin tekemistä. Mihin siihenkin löytää tietoa – kirjastoista. Vielä kerran onnitteluni päivänsankarille, 140 vuotiaalle Jurvan kirjastolle ja – suurkiitos kaikille kirjastoille!
Jurvassa lauantaina 25.10.2014.
3.11.2014
Lehtisali, palveluksessanne!
 |
| Lehtisalin lasiovissa on uusi logomme. |
Pääkirjaston remontin yhteydessä lehtisali muutti uuteen paikkaan. Toiset asiakkaat toivoivat tilaa, jossa tavata tuttuja ja keskustella päivän uutisaiheista. Toiset taas toivoivat hiljaista tilaa, jossa keskittyä lukemaan. Molemmat tilat ovat nyt käytettävissä. Lehtisalista löytyy sohvanurkkaus, jonka ääressä voi viihtyä ja jakaa ajatuksia. Vieressä on hiljainen huone, jossa voi olla omassa rauhassa.
Syyskuussa saatoimme lisätä lehtisalin aukioloa, kun kauan odotetut lasipakkaovet lehtisalin ja kirjastosalin välille valmistuivat. Lehtisali voi olla avoinna, vaikka kirjasto muuten olisi vielä suljettu. Lehtisalin ovat avautuvat aamuisin nyt jo kello 9.30. Lehtisalille tuli lisää aukioloaikaa puolitoista tuntia. Asiakkaat ovat löytäneet uuden mahdollisuuden ja kävijöitä on riittänyt heti aamusta alkaen.
Lehtisalin aukioloa on tarkoitus vielä jatkaa. Saimme valtionavustusta kulunvalvonnan ja valvontakameroiden hankkimiseen. Lehtisaliin voi tulla lähitulevaisuudessa omatoimisesti entistä aikaisemmin ja viipyä myöhempään.
Lehtisaliin tulee tänä vuonna 27 eri sanomalehteä ja lähes 150 aikakauslehteä. Tilattavista lehdistä voi esittää toiveita henkilökunnalle. Lehtisalin tietokoneella on käytettävissä ePress-palvelu, jossa voi lukea 174:n kotimaisen sanomalehden näköisversiot sähköisenä.
Kaikki asiakkaat ovat tervetulleita lehtisaliin!
Kirsti
16.10.2014
Jurvan kirjasto 140 vuotta
Jurvan kirjasto täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja juhlistammekin kirjaston pitkää taivalta lauantaina lokakuun 25. päivä. Kirjasto on silloin poikkeuksellisesti auki kello 10 - 15 ja asiakkaat ovat tervetulleita juhlimaan kirjaston henkilökunnan kanssa. Ja toki myös kirjastoaineiston palauttaminen ja lainaaminen onnistuu. Juhlassa on luvassa juhlapuheita, runonlausuntaa ja musiikkia. Ja tietysti täytekakku- ja kahvitarjoilu. :)
1.9.2014
Urheilua, seikkailua ja muuta kivaa.
Syksyn saapuessa köppääset kelit houkuttavat enemmän ja enemmän meitä ihmisiä viettämään aikaa sisätiloissa. Mikäli viltin alle kääriytyminen ja kirjaan uppoutuminen ei tunnu kiinnostavalta vaihtoehdolta, kirjasto antaa vinkkejä myös muuhun viihteelliseen aktiviteettiin. Pelit ja leffat, niistä on pimenevät illat tehty.
WII-houkutuksia:
Big Beach Sports
Lähde rannalle heittelemään frisbeegolfia, pelaamaan lentopalloa, krikettiä tai muita kesäisiä lajeja. Pelissä myös moninpeli-mahdollisuus.
Transformers – Dark of the moon
Hyppää robotin ohjaimiin yksin tai kaverin kanssa. Vauhtia ja toimintaa luvassa.
Super Mario Galaxy 2
Hullunhauskaa hyppimistä ja pomppimista perinteiseen Mario-tyyliin. Tätäkin peliä voit pelata kaverin kanssa.
PS3-houkutuksia:Tiger Woods PGA tour 14
Ulkona sataa ja tuulee eikä itseään saa ylös, ulos tai lenkille. Silloin kannattaa konsoliin tuikata uusin versio tästä maineikkaasta golfsimulaattorista. Lähdet viheriölle sitten yksin tai kaverin kera niin tässä pelissä riittää pelattavaa.
Minecraft
Tietokoneelta tuttu Minecraft on ilmestynyt myös konsoleihin vuonna 2014. Eikä suinkaan ole ihme että tämä peli on dominoinut myyntilistoja jo usean viikon ajan. Rakenna, kerää, tuhoa - yksin tai kaverin kanssa jaetulla näytöllä.
Assassins Creed IV – Black flag
Kirjastosta löytyy pelejä myös aikuiseen makuun. Tässä yksi K18 esimerkki.
Paljon kehuttu ja arvostelijoiden mieltymyksiä hyväillyt seikkailu-toimintamättö. Lainataksesi tämän sinun täytyy olla täysi-ikäinen.
Konsolipelejä pystyt lainaamaan kerrallaan 2 kpl ja laina-aika on 2 viikkoa. Ei varauksia, ei uusintoja. Tule siis kirjastoon tarkistamaan pelivalikoimamme.
-TimoN
21.8.2014
Syystuulia, uusia tuulia
Ihanat, lämpimät kesäpäivät alkavat väistämättä olla takana. Syksyn tullessa kirjaston monet tutut palvelut ja toiminnat palaavat kesätauolta, mutta tarjoamme myös jotain uutta.
Pääkirjaston lehtisalin aukioloihin on toivottu lisäystä jo pitkään. Kesän aikana saatiin valmiiksi lasipakkaovi, jolla lehtisali voidaan erottaa varsinaisesta kirjastosalista. Syyskuun alusta avaamme lehtisalin jo kello 9.30. Lehtisalissa voit lukea päivän sanomalehdet tuoreeltaan. Sanomalehtiä meille tulee 27 vuosikertaa. Aikakauslehtiä olemme tilanneet lähes 150 vuosikertaa. Lehtisalissa voit lukea myös ePress-palvelun kautta laajan valikoiman paikallis- ja maakuntalehtiä sähköisinä näköisversioina. Hiljaisen huoneen asiakastietokoneet ovat käytettävissä, samoin langaton netti. Kirjastolaiset ovat vielä aamutoimissaan, joten palvelua saat vasta kello yhdestätoista lähtien. Lainaus ja neuvonta eivät aamutunteina vielä palvele, mutta palautuksia voit toki jättää palautuslaatikkoon tai tiskille.
Tarjoamme ilolla teille tämän odotetun palvelujen parannuksen! Otamme ensimmäisen askeleen lehtisalin aukiolojen laajennukseen. Aluehallintovirasto, eli tuttavallisesti Avi, myönsi meille 18.000 euron avutuksen, jotta pystymme hankkimaan tarvittavaa tekniikkaa lehtisalin valvontaan. Kun tekniikka on paikoillaan ja käyttökokemusta kertynyt, aukioloaikaa voidaan varmasti vielä lisätä.
Vaikka kirjaston käyttö onkin maksutonta, velkasaldoon voi tulla muistutus- ja myöhästymismaksuja, seutuvarausmaksuja ja aineistokorvauksia. Voit välttää muistutus- ja myöhästymismaksut palauttamalla tai uusimalla lainat ajoissa ennen eräpäivää. Kun ilmoitat meille sähköpostiosoitteesi, lähetämme muistutuksen lähestyvästä eräpäivästä. Lainat uusit kätevästi verkkokirjastossa, puhelimitse tai sähköpostiviestillä. Maksuilla ja lainauskielloilla ei pyritä estämään kenekään kirjastonkäyttöä, vaan saamaan unohtuneet lainat takaisin kiertoon ja kaikkien saataville. Jos maksut askarruttavat, lisätietoja löytyy nettipalvelusta Krannit.net.
Kirsti
15.7.2014
Huh, hellettä!
Heinäkuu on lämmin ja työntäyteinen kuukausi kirjastossa. Lainaus- ja kävijätilastojen mukaan se on yksi vuoden vilkkaimmista. Tänä kesänä kahden naapurikunnan kirjastot ovat kiinni heinäkuussa kaksi viikkoa. Me Kurikassa olemme tehneet paljon uusia kirjastokortteja ilmajokelaisille. Moni kauhajokelainen on ilahtunut huomatessaan, että oman kirjaston Krannit-kortti käy meilläkin.
Työssä olevat kirjastolaisetkin saavat nauttia rennosta kesätunnelmasta, kun lomalaiset tulevat kirjastoon. Sadepäivien piristys ja aurinkoisen päivän anti löytyy kirjastosta. Mummut ja paapat tuovat lapsenlapsensa kirjastoon, opiskelijat hakevat kurssikirjojen sijasta dekkareita ja ulkomainen kesävieras löytää kirjastosta langattoman netin. Kesäpöydästä on helppo napata mukaan matkailuesite ja Kurikka-karkki.
Lapset ja nuoret tulevat kesällä kirjastoon. Olemme järjestäneet heille monenlaista tapahtumaa. Ahkerat lukijat keräävät leimoja perinteiseen lukupassiin. Satupiknikeillä nautittiin upeasta kesäsäästä ja satujen lumosta. Marja-Leena ja Andrea johdattivat nuoret suomalais-italialaiseen kirjaseikkailuun. Eipä helle haitannut, kun nuoret laativat seitsemän lauseen tarinoita tai vinkkasivat toisilleen kirjoja kirjaston nurmikolla.
Kirjastolaisten työpäivät painottuvat heinäkuussa asiakaspalveluun. Toinen kesäinen työsarka on kokoelmien hoito. Hieman samaan tapaan kuin puutarhassa kitketään, perataan myös kirjaston hyllyjä. Vanhat, huonokuntoiset ja ajankohtaisuutensa menettäneet kirjat poistetaan. Vanhakin kirja voi säilyä varastossa, jos sillä odotetaan olevan tulevaisuudessa kysyntää. Onneksi kirjastot tekevät yhteistyötä varastoinnissa, jotta kaikkien ei tarvitse säilyttää jokaista kirjaa. Hyvin toimivat kuljetukset tuovat kirjan toisesta kirjastosta, kun sitä tarvitaan - kesälläkin kerran viikossa.
Kun työkaverit lomailevat, on meillä apuna nuoret kesätyöntekijät. Moni heistä on tuleva kirjastoalan ammattilainen, joka tuo tuoreet näkemyksensä mausteeksi työhön.
Heinäkuun helteestä huolimatta ajatukset kääntyvät välillä jo syksyyn. Syksyksi on suunnitteilla mielenkiintoisia tapahtumia ja parannusta palveluihin – mutta siitä lisää myöhemmin ;)
Kirsti
Työssä olevat kirjastolaisetkin saavat nauttia rennosta kesätunnelmasta, kun lomalaiset tulevat kirjastoon. Sadepäivien piristys ja aurinkoisen päivän anti löytyy kirjastosta. Mummut ja paapat tuovat lapsenlapsensa kirjastoon, opiskelijat hakevat kurssikirjojen sijasta dekkareita ja ulkomainen kesävieras löytää kirjastosta langattoman netin. Kesäpöydästä on helppo napata mukaan matkailuesite ja Kurikka-karkki.
 |
| Marja-Leena, Andrea ja nuoret kirjaseikkailulla |
Kirjastolaisten työpäivät painottuvat heinäkuussa asiakaspalveluun. Toinen kesäinen työsarka on kokoelmien hoito. Hieman samaan tapaan kuin puutarhassa kitketään, perataan myös kirjaston hyllyjä. Vanhat, huonokuntoiset ja ajankohtaisuutensa menettäneet kirjat poistetaan. Vanhakin kirja voi säilyä varastossa, jos sillä odotetaan olevan tulevaisuudessa kysyntää. Onneksi kirjastot tekevät yhteistyötä varastoinnissa, jotta kaikkien ei tarvitse säilyttää jokaista kirjaa. Hyvin toimivat kuljetukset tuovat kirjan toisesta kirjastosta, kun sitä tarvitaan - kesälläkin kerran viikossa.
Kun työkaverit lomailevat, on meillä apuna nuoret kesätyöntekijät. Moni heistä on tuleva kirjastoalan ammattilainen, joka tuo tuoreet näkemyksensä mausteeksi työhön.
Heinäkuun helteestä huolimatta ajatukset kääntyvät välillä jo syksyyn. Syksyksi on suunnitteilla mielenkiintoisia tapahtumia ja parannusta palveluihin – mutta siitä lisää myöhemmin ;)
Kirsti
16.6.2014
Uusi kasvo Jurvan kirjastossa
Hei!
Olen
Noora, Jurvan kirjaston uusi kirjastonhoitajan sijainen. Olen 36-vuotias ja
kotoisin Lahdesta. Kävin syntymässä Vantaalla, mutta suurimman osan elämästäni
olen asunut Lahdessa – tai Lahessa
niin kuin sielläpäin sanotaan. ;) Opiskellessani olen asunut myös Vaasassa
ja Jyväskylässä. Pohjanmaa ei ole minulle ennestään kovinkaan tuttu, mutta
eiköhän se tässä reilun puolen vuoden pestin aikana tule tutuksi. :)
Olen
työskennellyt eri kirjastoissa useamman vuoden ajan, mutta ura ei vielä ole
kovinkaan pitkä. Pidän kovasti kirjastonhoitajan työstä ja toivonkin, että
töitä riittäisi myös tulevaisuudessa. Tähän mennessä olen ollut töissä
kirjastoissa Hämeenkoskella, Lahdessa ja Lammilla, joten kokemusta on sekä pienistä
kunnankirjastoista että suuresta kaupunginkirjastosta. Pienissä ja suurissa kirjastoissa
työskentelyssä on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, joten on vaikea
sanoa kumpi olisi parempi. Onneksi ei kai tarvitsekaan.
Työssäni
Jurvassa on paljon uutta opittavaa, mutta vaikka se on haastavaa, samalla se on
myös antoisaa – on mukavaa oppia uutta. Olen varma, että täällä oppimistani
asioista on minulle jatkossa hyötyä. Minut on otettu oikein hyvin vastaan ja
työkaverini neuvovat aina kun minulla on kysyttävää ja sitähän ainakin näin
alussa riittää! ;)
Harrastuksistani
tärkeimmät ovat lukeminen (yllättäen!) ja musiikin kuuntelu. Useimmiten tartun
dekkariin, mutta luen myös esimerkiksi persoonallisuutta käsitteleviä tietokirjoja. Käsityö- ja kokkauskirjat ovat myös ihastelun kohteina, mutta
niiden ohjeet harvemmin konkretisoituvat.
;) Musiikista lähinnä sydäntäni
ovat sekä koti- että ulkomainen pop- ja rockmusiikki. Klassinen musiikki ja
raskain hevi eivät sen sijaan oikein iske. Pidän myös sanaristikoiden täyttämisestä,
askartelusta ja käsitöistä, mutta ne tuntuvat olevan vähän sellaisia kausittaisia
harrastuksia.
5.5.2014
Molla Mills Virkkuri-tapahtumassa
Molla Mills eli Mari Leppälä on kurikkalaissyntyinen
muotoilija ja ompelija, jonka tyylikkäissä käyttöesineissä yhdistyvät
kekseliäät ideat ja graafiset kuviot. Molla Millsin toinen Virkkuri-kirja
ilmestyi tänä keväänä. Modernin virkkauksen pioneerin voi tavata Kurikan
pääkirjastossa torstaina 15.5., kun hän esittelee uutta kirjaansa. Virkkausta
pääsee kokeilemaan myös työpajassa, jossa virkataan yksi työ uuden kirjan
ohjein.
Kirsti9.4.2014
Tuoreita tilastoja
Suomen yleisten kirjastojen tilastot vuodelta 2013 julkaistiin viime perjantaina. Vielä kerran muistelemme mennyttä vuotta, sen kohokohtia ja arkisen aherruksen tuloksia.
Kurikan kirjastojen viime vuoden tapahtumista ja toiminnasta muutamia keskeisiä poimintoja:
Palvelukyky
Aukiolotunnit (h) 5.194
Käynnit (kpl) 120.469
Lainojen määrä (kpl) 243.948
Lainojen määrä asukasta kohti (kpl) 16,95
Aineistohankinta (nidettä, ei sis. lehtiä) 6.106
Verkkosivustovierailut 85.861
Voimavarat
Vakinainen henkilökunta 9,35
Henkilötyövuodet 12.36
Kirjastot 2
Kirjastoautot 2
Kirjastoautopysäkit 147
Talous
Toimintakulut yhteensä (euroa) 912.668
Kirjaston osuus kaupungin kaikista toimintakuluista (%) 1,15 %
Aineistonhankintakulut yhteensä 135.160
Henkilöstökulut 446.476
Toimintakulut asukasta kohti 63,40
Lainan hinta 3,75
Kirsti
Kurikan kirjastojen viime vuoden tapahtumista ja toiminnasta muutamia keskeisiä poimintoja:
- Satutunnit, lukupiirit ja musaklubi keräsivät innokkaan osallistujajoukon säännöllisesti.
- Kevään satutuntien ehdoton kohokohta oli palomiesten vierailu. Pääsimme tutustumaan palomiesten työhön valkokuvanäyttelyssä. Palaneen käryä -illassa palokuntanuoret esittelivät toimintaansa.
- Kevään korvalla saimme tamperelaisia vieraita, jotka karauttivat paikalle hienolla menopelillään NettiNyssellä. Vierailu antoi paljon ideoita, miten aikuisten tietoyhteiskuntataitoja voidaan tukea. Itämään jäi myös ajatus terveyspalvelujen yhdistämisestä kirjastoautoon.
- Senioreille järjestimme Muistakkos -tapahtuman, turvallisuuspäivän ja SeniorSurf-päivän. Wanhaa Kurikkaa -elokuva kiinnosti senioreita, yhtä lailla sosiaalinen media.
- Kirjastoautot olivat mukana Jurvan markkinameiningissä.
- Kesällä oltiin satupiknikeillä, kirjaseikkailtiin italiaksi ja osallistuttiin lukukampanjaan.
- Elokuussa Rytmiraiteen junailijat yllättivät meidät positiivisen kurikkalaisen kunniakirjalla.
- Syyslomalla nuoret pääsivät kokeilemaan animaation tekemistä Johanna Jouppilan johdolla.
- Juhlimme 150-vuotissynttäreitä kokonaisen viikon. Ohjelmassa oli kirjallisuutta, musiikkia, peli-iltaa, nallen synttärikutsut, yhteislaulua ja elokuvaesityksiä, kurikkalaista kulttuuria ja suuri juhlasunnuntai, jossa päävieraana oli Roman Schatz.
- Joulua kohden tunnelma vain nousi, kun "Kissa Killi ja joulukummitus" -nukketeatteri esiintyi kirjastoissa ja päiväkodeissa Kurikassa, Jurvassa ja Jalasjärvellä. Esitys oli Kurikan kirjaston ja varhaiskasvatuksen sekä Jalasjärven kirjaston yhteistyön tulos.
- E-nällit opastivat aikuisia tietoyhteiskuntataitoihin. Monenlaiset tietotekniikkaan ja internettiin liittyvät kysymykset saivat vastauksen.
- Olimme mukana Lukuinto-ohjelmassa pilottina yhdessä Säntin koulun kanssa. Uusia toimintamalleja lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiseksi kokeiltiin.
Palvelukyky
Aukiolotunnit (h) 5.194
Käynnit (kpl) 120.469
Lainojen määrä (kpl) 243.948
Lainojen määrä asukasta kohti (kpl) 16,95
Aineistohankinta (nidettä, ei sis. lehtiä) 6.106
Verkkosivustovierailut 85.861
Voimavarat
Vakinainen henkilökunta 9,35
Henkilötyövuodet 12.36
Kirjastot 2
Kirjastoautot 2
Kirjastoautopysäkit 147
Talous
Toimintakulut yhteensä (euroa) 912.668
Kirjaston osuus kaupungin kaikista toimintakuluista (%) 1,15 %
Aineistonhankintakulut yhteensä 135.160
Henkilöstökulut 446.476
Toimintakulut asukasta kohti 63,40
Lainan hinta 3,75
Kirsti
7.4.2014
Kauhua, jännitystä, salaisuuksia ja rakkautta nuorille lukijoille!
Merkitty, P.C Cast, Otava, 2010
Kun 16-vuotias Zoey joutuu vampyyrin merkitsemäksi, hänen on jätettävä perheensä ja muutettava Yön taloon, vampyyrien kouluun. Zoey saa pian tietää olevansa jumalatar Nyxin valitsema erityisoppilas, jolla on poikkeuksellisia kykyjä. Tasapainoilu entisen ja uuden elämän välillä ei ole helppoa, mutta Zoey löytää Pimeyden viettelevästä valtakunnasta ystäviä, vihollisia - ja huumaavan uuden ihastuksen.
Kahdeksanosaiseksi kasvava Yön talo -sarja yhdistää jännitystä, vampyyrimystiikkaa, romantiikkaa ja huumoria uudenlaisella, raikkaalla otteella.
Luurankopuro, Carman Patrick, WSOY, 2009
Ryan ja Sarah ovat parhaita ystäviä, mutta yhdessä ollessaan he ovat usein hankkiutuneet hankaluuksiin. Viime kerralla vanhempien oli jo aika puuttua ankarasti asiaan.
Kaksikko murtautui hylätyn jättimäisen kullanhuuhdontakoneen sisälle sillä seurauksella, että Ryan katkaisi jalkansa. Poliisikuulusteluihin johtaneen tapauksen jälkeen Ryan saa tiukan käskyn: kaikki yhteydet Sarahiin on katkaistava. Mitä kaivoksella tapahtui?
Nikolas on saanut synnyinlahjaksi kuolemattomuuden kirouksen, ja hänet on tuomittu tuottamaan huonoa onnea läheisilleen. Kotikylä tuhoutuu, poika menettää vanhempansa ja joutuu rosvojoukon koulutettavaksi. Syynä onnettomuuksiin on pimeyden voimien haltijatar Kalmatar, joka haluaa anastaa nuorukaisen kuolemattomuuden, hinnalla millä hyvänsä. Karunkaunista kalevalaista maata uhkaavat pimeät voimat. Kasvaako Nikolas-pojasta pohjoisen kansansa pelastaja? Voiko kuolemattomuuteen kirottu koskaan löytää sydämensä valittua?
Väristys, Maggie Stiefvater, WSOY, 2010
17-vuotias Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Mutta samalla kun Gracelle selviää hänelle tutun susilauman tarina, nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin: Sam ei enää uudelleen sudeksi muututtuaan ole palaava ihmiseksi.
Delfiinin saari, Michelle Paver, Tammi, 2013
Köyhän pojan maailma murenee yhdessä päivässä. Hän menettää uskollisen koiransa, kadottaa sisarensa ja joutuu pakenemaan henkensä edestä mustien sotureiden joukkoa. Syrjäisellä saarella hän saa yllättäviksi liittolaisikseen toiset yksinäiset: laumastaan eroon joutuneen delfiinin ja pakkoavioliittoa paenneen tytön. Mutta miten niin vähävoimainen kolmikko voisi säilyä hengissä karun saariluonnon armoilla? Keitä salaperäiset mustat soturit oikein ovat ja mitä he haluavat? Entä millaisen salaisuuden kätkee arvokas pronssinen tikari, jonka poika sai kuolevalta mieheltä?
Vampiraatit. [1], Kirottujen laiva, Justin Somper, Gummerrus, 2007
On vuosi 2505 ja merirosvojen laivastot kylvävät kauhua Tyynellä valtamerellä. Miekkaa heiluttavat ja rommia hörppivät peruspiraatit kuitenkin kalpenevat merta ikuisesti seilaavien, verenjanoisten vampiraattien rinnalla. Orpokodista myrskyävälle merelle pakenevat sisarukset Grace ja Connor Tempest oppivat, että legendat merta hallitsevista kammotuksista eivät olekaan pelkkää tarua. Sisaruksista Connor päätyy merirosvojen laivaan, jota hallitsee tulisella temperamentilla varustettu kapteeni Molucco Wrathe. Gracen pelastaa alus, jonka miehistö liikkuu vain öisin. Lisäksi laivan kasvoton kapteeni tuntuu tietävän Connorin sisaruksista ja näiden edesmenneestä isästä melkeinpä kaiken. Kaksosten yritykset löytää toisensa vaikuttavat tuhoon tuomituilta. Connorin aika kuluu raisuun merirosvoelämään totutellessa kun taas Grace saa kutsun aavelaivan suurelle juhla-aterialle...
Kahdeksanosaiseksi kasvava Yön talo -sarja yhdistää jännitystä, vampyyrimystiikkaa, romantiikkaa ja huumoria uudenlaisella, raikkaalla otteella.
Luurankopuro, Carman Patrick, WSOY, 2009
Kaksikko murtautui hylätyn jättimäisen kullanhuuhdontakoneen sisälle sillä seurauksella, että Ryan katkaisi jalkansa. Poliisikuulusteluihin johtaneen tapauksen jälkeen Ryan saa tiukan käskyn: kaikki yhteydet Sarahiin on katkaistava. Mitä kaivoksella tapahtui?
Tarkoitettu sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, uuteen uljaaseen Yhteiskuntaan. Päähenkilö on miltei 17-vuotias Cassia-tyttö. Maailma, jossa hän elää, on täydellisen säännelty ja elämä siellä ennalta suunniteltu. Kaikki pukeutuvat samalla tavalla ja syövät samaa ruokaa, jonka Yhteiskunta lähettää heille valmiina. Kansalaiset tekevät mitä käsketään ja menevät minne määrätään. Jopa vapaa-aika on tarkasti ohjattua. Kun Cassia täyttää 17, hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä.
Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut tilalle mystisen kyvyn kuulla ihmisten ajatuksia. Kyky kuitenkin sulkee hänet yksinäisyyteen - tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy salaperäinen poika. Mutta kuka - tai mikä - Damen oikeastaan on?
Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden. Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas¿ Pian selviää, että paha on saapunut Engelforsiin, ja ilman toisiaan tytöt eivät selviydy hengissä.
Suljetun kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten tuotetaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita. Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan, ja kun Aria onnettomuuden seurauksena häädetään omiensa joukosta, tulee Perrystä puolustuskyvyttömän tytön ainoa toivo.
Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia. Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.
Night school : yön valitut, C.J Daugherty, Otava, 2013
Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?
Luukaupunki, Clare Cassandra , Otava, 2009
15-vuotias newyorkilainen Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi. Hän näkee teini-ikäisen pojan surmattavan klubilla, hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan. Tapahtumien myötä hän tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä yliluonnollisten olentojen maailmassa. Kaupungin arkisen todellisuuden laitamilla, tavalliselta kansalta näkymättömissä, elävät kiihkeää elämäänsä haltijat, vampyyrit ja ihmissudet. Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi, jonka kanssa Clarylla alkaa heti kipinöidä. Yhdessä he ryhtyvät rohkeasti etsimään Claryn äitiä ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta taikaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin voi olla kohtalokasta...
Nicholas North : kalmattaren kirous, Ilkka Auer, Otava, 2013
Night school : yön valitut, C.J Daugherty, Otava, 2013
Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?Luukaupunki, Clare Cassandra , Otava, 2009
Nicholas North : kalmattaren kirous, Ilkka Auer, Otava, 2013
Väristys, Maggie Stiefvater, WSOY, 2010
Delfiinin saari, Michelle Paver, Tammi, 2013
Vampiraatit. [1], Kirottujen laiva, Justin Somper, Gummerrus, 2007
Jotkin salaisuudet muuttavat elämää - toiset koituvat kuolemaksi. Eeppisen noitasaagan kakkososa tarjoilee goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia. Aluksi suru näyttää yhdistävän äitinsä menettäneen Ethanin ja rakkaan enonsa hiljattain haudanneen Lenan muiden pikkumaisuuksia vastaan. Lena, Ethanin unelmien tyttö, alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja vetäytyä kaipaavan sylin ulottuvilta. Samaan aikaan omituiset näyt piinaavat Ethania, joka ajautuu yhä syvemmälle Gatlinin pikkukaupungin salaisuuksiin. Mutta onko tavallisen kuolevaisen ja yliluonnollisuuksiin taipuvan tytön rakkaus sittenkään mahdollinen? Säröä suhteeseen luo salaperäinen John, jonka seuraa Lena ei näytä kohta enää edes haluavan vastustaa. Lumoava pimeys on piinaavan kiehtovaa jatkoa sarjan ykkösosalle, hiljattain elokuvanakin nähdylle Lumoavalle kiroukselle.
Minna
Minna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)