Tuu föliyhyn –iltojen ensimmäinen vieras oli dekkarikirjailija Heleena Lönnroth. Syksyisen illan pimetessä kerääntyi kymmenkunta jännityksen ystävää sekä Kurikan että Jurvan kirjastoihin.
Heleena varttui kodissa, jossa arvostettiin lukemista. Lukemista ei ajan tavan mukaisesti pidetty joutavana turhuutena. Isä opetti hänet lukemaan jo neljävuotiaana. Jo ennen kouluikää Heleena oli Härmän kantakirjaston ahkera asiakas. Luettavaksi hän valitsi poikakirjoja ja seikkailukirjoja.
Kirjailijanuransa Heleena aloitti Kaustisen Köyhäjoella. Viisilapsisen uusperheen äiti oli ilman työtä. Perheen elatukseksi hän päätti kirjoittaa dekkareita, koska arveli niiden menevän hyvin kaupaksi. Dekkarin taustamateriaalikin oli jo valmiina, sillä hän oli kerännyt aineistoa rajatiedosta ja kansanparannuksesta.
Mutta miksi rikoskirjoja luetaan? Miksi ne myyvät niin hyvin? Joku haluaa uppoutua vetävän rikostarinan vietäväksi. Lukija haluaa kokea pelkoa hallitusti. Omia syyllisyydentunteita työstetään lukemalla. Rikoskirjallisuuden yhteiskunnallinen tehtävä on pönkittää vallitsevaa järjestystä. Kirjoista löytyvät ne samat ainekset, jotka jo Aristoteles löysi tarinan rakenteesta. Lukijan palkitsee lopussa puhdistumisen tunne. Rikollisen vapaus herättää ihailua ja kateutta.
Minua kiehtoo rikoskirjallisuudessa eniten arvoitus ja sen ratkaiseminen. ”Kuka sen teki” on kysymys, johon etsitään vastausta. Kirjailija on ehkä piilottanut tarinaan vihjeitä, joiden perusteella voi päätellä, kuka on syyllinen. Syyllinen ei aina olekaan se, jota ensiksi epäilee.
Nuoria kiehtoo ehkä rikostakin enemmän kauhu. Kauhukirjallisuus ammentaa samasta perinteestä kuin Grimmin veljekset saduissaan. Niissäkin veri roiskui ja kaulat katkeilivat. Vanhempien ei kannata suhtautua kauhuun kovin ryppyotsaisesti, sillä nuori tarvitsee kauhua itsenäistymiseen. Lukemalla kauhukirjallisuutta ja katsomalla kauhuelokuvia nuori kohtaa oman kuolemanpelkonsa.
Heleenan tuorein dekkari on nimeltään Puolalainen kuurupiilo, joka on hänen oman kustantamonsa tuote. Henkilöinä ovat kaksossiskokset, puolalaisen äidin ja suomalaisen isän jälkeläiset. Toisen siskoista on kasvanut isän sukulaisten luona Suomessa ja toinen äidin luona Puolassa. Aikuisena toinenkin sisko tulee paremman elämän toivossa Suomeen. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Viroon ja Puolaan. Mafialla on mukana juonikuviossa. Puolassa mafian läsnäolo on arkipäivää.
Sain Heleenalta hänen uusimman dekkarinsa omakätisesti signeerattuna. Luin kirjan suurella mielenkiinnolla, sillä en ole aiemmin tutustunut hänen tuotantoonsa. Löysin teemoja, jotka toivat mieleeni Sofi Oksasen palkitun kirjan Puhdistus. Molemmissa kirjoissa on prostituutiota ja mafia sekä mafian jahtaama tyttö Viron maaseudulla. Mieleeni jäi myös, että Kotkassa käydessä täytyy kyllä poiketa Vanhan Fiskarin ravintolaan, niin herkulliselta ruokalista kirjan perusteella vaikutti.
Kirsti
