pihlajankevari

pihlajankevari

19.3.2010

Voivatko runot koskettaa myös kirjastosetää?
(kyllä voivat)

”Sanoitko, että
kaikki on jo koettu?
Katso kevättä.
Se osoittaa sinulle,
miten väärässä olet.”


Sanoja lähestyvään kevääseen löytyy kirjaston uutuuskirjoista.

Sydämen täydeltä
Teksti : Anna-Mari Kaskinen
Kuvitus : Minna L. Immonen
Kustantaja : Kirjapaja 2010
TN

18.3.2010

Uutta kirjaston nettisivuilla!

Kirjaston tuore Uutiskirje on nyt luettavissa kirjaston vanhoilla sivuilla. Käykää vilkaisemassa!

-ttt

Aidosti outoa (2006)
Ohjaus: Marc Forster
Julkaisija: Nordisk Film

Harmaa Harold Crick kuulee eräänä aamuna päässään äänen, joka kuvaa tarkkanäköisesti mitä Harold tekee ja ajattelee. Aluksi kertoja vain häiritsee ja hämmentää Haroldia. Hämmennys kasvaa peloksi, kun kertoja ennakoi Haroldin kuolevan pian. Karen Eiffel kirjoittaa kirjaa verotarkastajasta, joka tulisi kuolemaan tarinan lopussa tavalla, jota Eiffel ei ole vielä keksinyt. Hän ei ole myöskään tietoinen, että hänen romaaninsa päähenkilö on todellinen ihminen.

Ferrellin Harold on onnistuneen vähäeleinen ja sympaattinen verotarkastaja, täysin päinvastainen Ferrellin edellisille näkemilleni rooleille. Haroldin tunteet kuvastuvat hienosti ja hän kehittyy elokuvan koko keston ajan. Elokuvan muut näyttelijät eivät kalpene yllättävän hyvän Ferrellin rinnalla. Dustin Hoffman hoitaa kirjallisuuden professorin roolin tutulla rutiinilla ja Maggie Gyllenhaalin kapinallinen leipuri on eloisa ja viehättävä, mutta suurimman vaikutuksen tekee Emma Thompson kirjailija Karen Eiffelinä. Sarjapolttava ja outo Eiffel on mainiosti kirjoitettu ja näytelty hahmo.

Zach Helmin käsikirjoitus on oivaltava ja täynnä matematiikka- ja tiedeviittauksia (usein sellaisia, joita en itse edes huomannut) ja Marc Forsterin ohjaus on mallikelpoista. Forster on ohjannut muun muassa Bond -elokuvan Quantum of Solace ja Johnny Deppin pääosittaman Finding Neverlandin sekä Leijapojan. Jos Joskus tahdot pitää Forster illan, löydät elokuvat kirjastosta. Minun sivistyksestäni kaksi jälkimmäistä vielä häpeällisesti puuttuvat, mutta Aidosti outoa oli niin hyvä, että jokupäivä nekin löytävät tiensä lainahistoriaani.

-ttt

16.3.2010


Tiskin takaa tuumailtuna.

Mikäli omaan, itse luotuun ja kiireiseen aikatauluun sattuu tulla joskus lovi, kannattaa se käyttää ehdottomasti rauhoittumiseen ja ympäristön tutkimiseen. Itselleni niin kävi viikonloppuna. Hämmästyttävää miten tämä ympäröivä maailma onkaan taas muuttunut. Kevään ääniä ja tuoksuja on havaittavissa joka puolella.

Entä se lähestyvä kesä sitten.? APUA!

Tästä huomiosta panikoituneena tein itselleni lupauksen. Tänä tulevana kesänä aion nauttia sen ihanuudesta. Vihreästä ruohosta, sateen jälkeisestä tuoksusta, auringon noususta ja tietenkin supisuomalaisista kesäharrastuksista kuten saunomisesta ja flanellihantuuki päällä mettänrantaan kattelemisesta kun taustalla grillissä tirisee rasvainen, vähemmän terveysvaikutteinen käristemakkara.


Vankasta päätöksestäni huolimatta pelkään, että nautinto lähestyvästä keväästä tulee jäämään olemattomaksi ja saattaa se kesäkin karata käsistä. Mutta näin lumen keskellä, se ei ole ajatuksena lainkaan hassumpi.

”Ihmiselämän salaisuus ei ole siinä, että vain elää, vaan siinä, mitä varten elää.”
-Fedor Dostojevski-

-TimoN

11.3.2010


Kevättä ilimas..ja..rinnas…aiva selevästi !

Istun kirjastoautos kirjaston pihas ja kattelen vanhan paloaseman tornin huipulla lenteleviä naakkoja, joku siä kulijettaa risua ja tarijuaa sitä toiselle, luultavasti toivehes, notta tämä toinen ottaas risun ja lähtis kattelohon olisko viä vapaata savutornia tulovaksi huusholliiksi. Ah….eikö se oo kevät suuren rakkauren toivehes lentelemistä…ainaki Naakoolla.

Kevät on selevästi tulos, ku sanomalehtien yleesöpalstoolla rupiaa olohon näita koiranpaskajuttuja enemmän ja vähemmän, varmahan munki pitää kohta kattella koiranpaskasankoo ja kerätä tuvan takaa meirän kaharen koiran talaven jätökset kompostihin, ennenku emännyys kerkiää muistuttohon.

Selevä kevähän merkki on, ku naisväki, ainaki meillä, alakaa selaalohon
siemenluetteloota ja tekemähän puutarhan tehokäyttösuunnitelmia ja muutoonki töis näkyy, notta puutarhakirjojen lainaus lisääntyy.

Kohta on aika nostaa kuulemma varhaasperunan siemenet itämähän, jos vaikka tulis varhaanen kevät, niin saataas panna potut kasvamahan ja orottamahan, notta viökö halla vai ei.

Kirjastoautovirkaalija on sitte syöny kevähän ensimmääsen mämmin ja olovana se oli maullansa ja pääsiääsmunia rupiaa olohon kauppojen kassojen nurkalla tyrkyllä ja vaikia on mennä ohitte iliman eres yhtä munaa. Simaresepti pitää kattella valamihiksi, vappuki on aiva tuos tuokios. Kevätpäivä seisoo ja saamma siirtää kelloja…niin mihinkä päin…ai niin kesähän päin…muistaakseni.

Näkyy se kevähän tuleminen siitäki, ku muksujen kiriojen lainaus vähenöö ja lasketahan vain aamuja kesäloman alakuhun.

Käsityökiriojen lainaus vähenöö ja puutarhakiriat lainatahan yhyrettömihin. Son niinku muutolintujen tulo, ku naisihimiset tuloo niinku yhyrestä käskystä kattelohon PUUTARHAKIRJOJA…ja siitä tietää, notta kevät on alakanu…


Ja sitte viä selevä kevähän merki on, ku kirjastoauvirkaalijan polokupyörän vierehen tuloo toinen polokupyörä kirjaston sivuoven pyörätelineesehen.

Kirjarikasta kevättä kaikesta huolimatta toivottaa kirjastoautovirkaalija.



1.3.2010


Morvan & Buchet
Sillage 1.
Tulta ja tuhkaa
Kustantaja: Egmont kustannus

Sillagen ensimmäinen vaikutelma on komeat raamit ja hieno kuvitus. On hyvin lähellä, että siihen sen sisältö jää.

Navis on tulevaisuuden tyttötarzan, joka elää naturalistisesti planeettansa ainoana älylliseksi solvattuna olentona. Hänen seuranaan on pörröinen ja lihava Hojo-niminen petoeläin. Siron Tarzanin arki katkeaa kun ulkoavaruudesta pärähtää paikalle alus, jonka kapteenin vakaa aikomus on pelastaa kansansa ja lämmittää Navin kotipallo elinkelvottomaksi alkuperäiselle floralle ja faunalle. Navin on tempaistava viidakkoveitsensä huotrasta ja tapeltava tulokkaita vastaan henkensä pitimiksi.

Tarinassa on onnistuneita ideoita ja yllättäviäkin käänteitä, mutta myös noloa naivistisuutta ja juoniaukkoja. Kuvitus ja väritys sen sijaan toimivat erinomaisesti.

Tulta ja tuhkaa ei ole huono aloitus sarjalle ja toivon, että loputkin osat julkaistaan. Se on viihdyttävä sci-fi seikkailu ja pidin erityisesti tarinan antagonistin edesottamuksista, motiiveista ja keinoista. Heiliig kuuluu ehdottomasti lähiaikojen seikkailusarjakuvakonnien kärkeen.

-ttt